#opisukeltamaan, #PADI, #syvyyshelsinki, Event, Koulutus, Kurssi, Sukellus, Syvyys Helsinki, Tapahtuma, Tarina

ICE diver kurssi Kaatialassa 2020

Perinteeksi muodostuva PADI ICE diver kurssi järjestettiin Kaatialassa helmikuussa 2020. Viikonloppu oli kaikinpuolin onnistunut.

Meidän oma Topi on kirjoittanut siitä meille tarinaa muistoksi;

Tätä olin odottanut. Ainakin kolme kuukautta. Pääsisin jään alle! Ja ihan luvan kanssa! Syvyys Helsinki Ry:n järjestämä PADI:n jääsukelluskurssi! Voi vilinä tätä varpaiden kipristelyä ja odotusta. Jännitti kuin… enpä sano.

Siispä pako töistä perjantaina ja kaverin autolla keula kohti Alajärveä ja siellä olevaa majapaikkaamme Divers B&B:tä. Kyllä siellä pienten (ja vähän isompienkin) sukeltajien kelpasi varpaitaan lämmitellä ja rupatella. Bed and Breakfastin sisätilat oli somisteltu sukellusaiheisin valokuvin ja viereinen rakennus oli omistettu kompressorille ja välineiden kuivaukselle ja säilytykselle. Luksusta! 

Totta tosiaan, perjantai illan aikana paikalle valui kuusi kurssilaista, kaksi kouluttajaa ja kolme seurallista hupidyykkaria. Eli aika monta yhteensä ja juttu luisti. Kokeneet kaatialan kävijät kertoivat kokemuksistaan ja siitä, millaista siellä on. Lisäksi kerrottiin jääsukelluksen ihanuudesta. Lopuksi jopa nukuttiin.

Aamulla heti aamiaisen päätyttyä aloitettiin teorialuennolla suoraan aamiaspöydässä istuen. Solmuja, köysimerkkejä yms. Ja millainen avanto kannattaa tehdä. Jännitys tiheni.

Ulkona oli kaunis räntä- ja lumisateen yhdistelmä, kun suuntasimme kohti Kaatialan louhosta. Sellaisena sää pysyi. 

Paikan päällä heti menimme jäälle miettimään, mihin kohtaan kolon kaivaisimme. Joku lähti hakemaan unohtunutta kuivapukua ja kun liian myöhään tajusimme, että kaira oli hänen autossaan. Siispä aloitimme vain lapioimalla kevyttä sentin paksuista lunta avannon alueelta ja kolasimme laajenevat ympyrät avannon ympärille. Saimme lainaan toiselta ryhmältä kairan jolla saimme aikaan kolme reikää ennen oman kairamme saapumista.

Hikistä touhua se oli: kairaamista, jään sahausta, kimpaleiden nostamista avannosta ja vedellä ympärysrenkaiden kastelemista. Huomiona tulevaisuudessa tätä harjoittavalle: kannattaa jättää ne jääkimpaleet melko pieniksi, sillä niiden saaminen avannosta on haastavaa toimintaa. Onneksi meillä oli mukana Miia, joka saatavilla olevan  kuva-aineiston mukaan ainakin teki suurimman osan työstä ja pojat vain katselivat.

Kun huhkinnat oli suoritettu, alkoi se osuus, jota kaikki olimme odottaneet: sukeltaminen! Kaikilla oli pari avannon ulkopuolella, jota voisi myös kuivemmaksi puoleksi sanoa, mutta tuossa vesi- ja räntäsateessa oli ehkä vaikea erottaa jään ylä- ja alapuolta. Kuivapuku oli iloinen asia molemmin puolin jäätä.

Sitten ei kaivattu muita valmisteluja kuin turvasukeltaja istua pönöttämääm aukon reunalle. Kiitokset Antille uhrautumisesta. Pyydämme sinua varmasti toistekin turvasukeltajaksi!

 

#syvyyshelsinki, Avajaiset, Event, Sukellus, Syvyys Helsinki, Tapahtuma, Tarina

Avovesikauden avajaiset 2019 (kirjoittanut Topi)

Syvyys Helsinki, Avovesikauden avajaiset 18.5.2019 Asikkalan Pulkkilanharjun pikkusillalla

Syvyys Helsinki kutsui ja lauma sukeltajia vastasi. Meitä päätyi hyvä lössi tukkimaan parkkipaikkoja, mutta ei pyörätietä!
Lauantai aamuna siis moni meistä suunnisti Pulkkilanharjulle, Asikkalaan. Päivä oli aurinkoinen ja kesän tunnelmaa oli ilmassa. Perille upeisiin maisemiin saapuessamme lämpötila oli 22 astetta.

Pysäköinti kohteessa tapahtui nurmikon kaistaleelle ajoväylän ja pyörätien välissä. Tämä siksi, että tiesimme paikallisten ärtyvän, jos tukimme pyörätietä. Autot kauniiseen jonoon ja eräs paikallinen koiranomistaja jopa myhäili tyytyväisenä ja toivotti hyviä sukelluksia. Oli kiva, että porukkamme tiedosti tämän asian.

Tien toisella puolella autoista nähden oli lyhyt polku ja pieni, kivikkoinen ranta. Matkaa autolta veteen noin 25m. Saapuessamme vedessä oli jo kaksi sukeltajaa ja yksi pintavahti. Mutta, meilläkin oli tällä reissulla pintavahti! Risto parka, poloinen, pieni ihminen, ei voinut sukeltaaa, koska hänen sisäänsä oli asettunut vihreä mörkö, eli räkänuha! Mutta ei syytä huoleen, Risto reippaana ihmisenä kantoi tuolin ja grillin veden ääreen ja alkoi komennella meitä muita sukeltamaan vikkelästi, että pääsisimme syömään.

Seurasi normaali ähinä ja puhina, kun seitsemän sukeltelijaa kantoi, kasaili ja puki välineistöään. Tässä vaiheessa luonto antoi taas muistutuksensa siitä, millaista on sukeltaa Suomen kesässä. Vesi oli n. 6-asteista, mutta ilma hipoi 24 astetta. Siispä kunnon alusasut kuivapukujen alle ja jos hidastelit rannalla, uhkasi lämpöhalvaus. Punaisia kasvoja riitti, kunnes pääsimme veteen huokaisemaan. Allekirjoittanut ainakin tunnustaa kärsineensä tässä vaiheessa kovasti, jotkut nuoremmat ja vetreämmät tosin sanoivat, että ei tuntunut missään. (Pitäkööt tunkkinsa!)

Ensimmäinen sukellus tehtiin kahtena ryhmänä, 4 ja 3 sukeltajaa. Kyseisellä rannalla on erittäin hyvin merkityt reitit kahteen eri retkeen. On pidempi reitti, joka käy 37m syvyydessä ja lyhyempi, joka käy 25m syvyydessä. Koko porukka valitsi tällä kertaa matalamman reitin. Siitä sitten lineä pitkin parijonossa, kun koululaiset ikään. Matalalla oli valoisaa ja kaikki näkyi hyvin, näkyvyys 5-7m. Pulloja aika paljon, mutta myös niistä tehtyjä taideasetelmia. Eli huomio tuleville sukeltajille: älkää poistako pulloja asetelmista! Siivota saa kyllä roskapulloja ym. skeidaa.

Tukkipinon jälkeen käännyttiin syvemmälle ja rakas pimeys saapui. Taas muisti, millaista on normaali sukellus. Onneksi ryhmässä oli monta valoa, niin näkyvyyttä riitti ympärillä, mutta kaikki kauempi oli sysimustaa.

Mateen koko oli pinnalla jo suuri.

Vanhaa veneen luurankoa ihmeteltiin ja jotkut näkivät suuren mateen. Mateen koko kasvoi matkan edetessä ja pinnalla tullessa, kun raportoimme suurelle johtajallemme, oli se tosiaan jo näkemisen arvoinen, kuten tilannevalokuvasta voi päätellä.

Ei huolen häivää.

Ylös päästyämme alkoi kiireinen riisuutuminen, jottei lämpöhalvaus taas iskisi. Ja vissyä kului. Sitten leppoisa pinta-aika, kukin juoden ja syöden eväitään, sekä armollisen Riston tarjoamia herkkupaloja grillistä. Ja olipa muuten mukavaa. Ei talven sukellusten jäljiltä enää muistanut, miten mukavaa on lekotella t-paidassa ja kalsareissa ilman huolen häivää. Ja sitten taas pukemaan ja veteen.

Toinen sukellus päätettiin tehdä samaa lineä pitkin, mutta vastakkaiseen suuntaan. Ja kuten tavallista, olivat näkymät ja reitti aivan erilaiset käänteisestä suunnasta katsottuna. Tälläkin kertaa nähtiin ainakin yksi made, joskaan ei niin isoa kuin ensimmäisellä sukelluksella.

Yleisesti ottaen sukellukset menivät mukavasti. Parit seurasivat toisiaan ja tarkkailivat tilannetta. OK:ta kysyttiin ja näytettiin, nakkeja ammuttiin. Yksi eksymään lähtenyt lammas viittelöitiin nopeasti takaisin ruotuun. Kaikki myös tuntuivat nauttineen paikasta ja sukelluksesta. Täällä voisi käydä toistekin!

Koska kyseessä olivat kauden avajaiset, oli tiedossa myös muuta mukavaa!

Sukellusten, pakkaamisen ja paikkojen tarkistuksen jälkeen lähdimme ajelemaan lähemmäs lahtea, Lahden Pingviinien Salalammin rantasaunalle. Ja sepä vasta mukava paikka oli. Rauhaisan järven äärellä oli grillikatos ja sauna. Nälkäiset sukeltajat kuitenkin malttoivat odotella hetken, sillä sauna oli lämmin ja siellä oli jo kaksi Pingviinien edustajaa Pingvin 6 ja Pingvin 47 nautiskelemassa elämästä. Siispä koko remmi painui saunaan.

Saunakeskustelu oli hyvin mielenkiintoista, koska paikalla oli yksi varhaisimmista Pingviinien jäsenistä, joka oli ollut myös mukana perustamassa lahden pingviinejä vuonna 1966. Jäsen Pingvin 6, eli Jouko, Jokke tai Pappa nimeä kantaen, kertoi paljon mielenkiintoisia tarinoita sukelluksen alkutaipaleelta Suomessa ja myös Pingviinien edesottamuksista, mm. lentokoneiden hylkyjen etsinnästä ja Operaatio Lumihiutaleen syntymisestä. Antoisaa saunomista siis.

Lahden Pingviineistä vielä sen verran, että seuralla on hyvät www-sivut ja varsinkin koko ajan kasvava historia osuus on lukemisen arvoista. https://www.pingviinit.com/historia/

Saunomisten jälkeen alkoi nälkä olla hurja, joten oli onni, että Sami oli livistänyt saunasta jo hieman ennen muita ja sytyttänyt grilliin tulen. Siispä hiillos alkoi olla jo valmis, kun muut pääsivät latomaan ruokiaan ritilälle.

Syöminkien ja jutustelun jälkeen kaikki suuntasivat raukeina ja onnellisina kotiin. Oli muuten kiva reissu. Kiitokset kaikille osallistujille ja eritoten Ristolle, joka flunssan vuoksi ei päässyt veteen, mutta flunssasta huolimatta saapui paikalle ja opasti sukellusreiteille, sekä oli hankkinut meille pääsyn Pingviinien majalle. Aina ei siis tarvitse edes sukeltaa, mutta voi nauttia sukeltajien tarjoamasta hyvästä seurasta.

-Topi Aarnio

#syvyyshelsinki, Event, Sukellus, Syvyys Helsinki, Tapahtuma, Tarina

Heinolan virta 6.4.2019 (kirjoittanut Topi)

Syvyys järjesti 6.3.2019 epävirallisen sukellusretken Heinolaan. Kaikki alkoi hyvin Internetistä ja totta tosiaan, päättyi Heinolan virtaan. Monenlaisten kommellusten, säätöjen, unohdusten ja sairastumisien jälkeen paikalle päätyi vain kaksi sukellus hinkuista. Jottei lukija vaipuisi surumielisyyteen asian tiimoilta, täytyy todeta, että moni kyllä pääsi tuona päivänä sukeltamaan ja kaikki oli loppujen lopuksi hyvin. Heinolan virtaan tosin pääsi sukeltamaan vain kaksi.


Tämä tarina kertoo noista kahdesta.
Kasinon rannassa hetken odoteltuaan Konkari (Risto) ja Noviisi (Topi) totesivat, että veteen täytyy päästä. Kuten tiedämme, veteen pääsy on pisin vaihe sukellusta ja siihen kuuluu muun muassa henkseleiden etsimistä arveluttavista paikoista, viime hetken tyhjennys käyntejä, kameran unohduksia ja toki auton avainten kaivuuta sisimmän kerraston povitaskusta. Mutta veteen pitää päästä ja niin tässäkin tarinassa päästiin.

Vesi oli kirkasta ja ihanaa. Näkyvyys ja auringonpaiste yhdistyi lähes tarunhohtoiseksi Suomi-sukellukseksi. Sekä Konkari että Noviisi olivat veden alla lähes mykkiä ihmetyksestä ja näkökentän laajuudesta. Kymmenen metrin säteellä joka suuntaan saattoi ihailla ihmisen jälkiä luonnossa. Suurin edustus oli lasipulloilla, betonilla ja kettingillä. Muovisia roskia joukkomme keräsivät muutamia pois, mukaanlukien yhden jääkiekon.

Matalassa auringonvalo valaisi hyvin, mutta sukelluksen melko myöhäisen ajankohdan vuoksi syvemmälle ei auringonvaloa ihan riittänyt. Seitsemän metrin jälkeen alkoi normaali pimeys, mutta edelleen vesi oli niin kirkasta, että ainoana rajoitteena näkyvyydelle oli sukelluslampun keilan pituus.

Matka kulki Kasinon rannan nurkalta avantouimareiden laiturille, josta sitten narua seuraten tukkinipulle ja siitä eteenpäin. Kaikki sujui leppoisasti, kunnes Noviisi tajusi, että paineilmaa oli kulunut nopeammin kuin oli aavistanut. Syykin selvisi kun käännyttiin takaisin, sillä paluumatkalla ei tarvinnut paljoakaan potkia ja ilman kulutus laski hyvin alhaiseksi. Huomaamaton vastavirta oli yllättänyt Noviisin, joka ei ollut sitä edes huomannut räpiköidessään. Mutta liitäminen takaisinpäin antoi aikaa miettiä tällaisiakin asioita.

Onnesta pärskien nuoret Syvyysläiset palasivat rantaan ja raahautuivat niin painaviksi muuttuneiden harrastevälineidensä kanssa ylös vedestä. Rannalla hitaasti tavaroitaan säätäessään he keksivät myös suurenmoisen idean. Toinen sukellus!
Tuumasta toimeen ja lyhyen kiertoreitin jälkeen he saapuivat Heinolan vanhan telakan tietämillä olevalle rannalle. Varusteet puettiin ja tilanteeseen liittyi taas normaalia säätöä. Sukellusparin käsi ylettyy mielenkiintoisiin paikkoihin, kun etsitään hanskoja kuivapuvun sisältä. Mutta se siitä.

Nyt siis oli jo alkanut hämärtää. Onneksi ei mieliä, ainakaan pahasti. Veteen mulskahdettiin ja rantavesistä etsittiin merkkejä vanhasta telakasta. Ja niitä löytyi. Kaksi isohkoa pohjarakennelmaa, ilmeisesti ramppien rakenteita. Ei ihan pientä parrua ja ruosteista metallisykeröä. Kaunista ja pimeässä niin arvoituksellisen näköistä.
Lisäksi löytyi Heinolan kaupungin vanha ylpeys, suihkulähde! Kapeissa valokiiloissa sangen kaunis rakennelma, johon liittyi yllättävän paljon kettinkiä. Sekä nuorilla seikkailijoillamme hieman yhtäkkisiä nosteensäätöjä.
Ja taas kerättiin muovia, tällä kertaa mukaan tarttui kertakäyttöinen partahöylä. Joskus ihmisten toiminta ihmetyttää.

Kaiken kaikkiaan tämä vähäväkinen retki, oli osallistujien mielestä erittäin onnistunut ja Heinola todella lunasti odotukset. Kaunista ja mielenkiintoista, keskellä kaupunki asutusta. Ihmisen käden jälkiä, niin hyvässä kuin pahassakin.

Heinolan virtaa voi hyvällä syyllä suositella, mutta ensikertalaisilla kannattaa olla mukanaan sukeltajia, jotka tuntevat paikat. Kun säät lämpenevät, vähenee kirkkaus ja runsas veneily vaikuttaa myös sukellusnautintoon. Virtauskohtiakin on paljon ja ne voivat olla voimakkaita, toisin kuin tämänkertaisilla sukelluksilla.

-Topi Aarnio