Syvyys Helsinki, Avovesikauden avajaiset 18.5.2019 Asikkalan Pulkkilanharjun pikkusillalla
Syvyys Helsinki kutsui ja lauma sukeltajia vastasi. Meitä päätyi hyvä lössi tukkimaan parkkipaikkoja, mutta ei pyörätietä!
Lauantai aamuna siis moni meistä suunnisti Pulkkilanharjulle, Asikkalaan. Päivä oli aurinkoinen ja kesän tunnelmaa oli ilmassa. Perille upeisiin maisemiin saapuessamme lämpötila oli 22 astetta.
Pysäköinti kohteessa tapahtui nurmikon kaistaleelle ajoväylän ja pyörätien välissä. Tämä siksi, että tiesimme paikallisten ärtyvän, jos tukimme pyörätietä. Autot kauniiseen jonoon ja eräs paikallinen koiranomistaja jopa myhäili tyytyväisenä ja toivotti hyviä sukelluksia. Oli kiva, että porukkamme tiedosti tämän asian.
Tien toisella puolella autoista nähden oli lyhyt polku ja pieni, kivikkoinen ranta. Matkaa autolta veteen noin 25m. Saapuessamme vedessä oli jo kaksi sukeltajaa ja yksi pintavahti. Mutta, meilläkin oli tällä reissulla pintavahti! Risto parka, poloinen, pieni ihminen, ei voinut sukeltaaa, koska hänen sisäänsä oli asettunut vihreä mörkö, eli räkänuha! Mutta ei syytä huoleen, Risto reippaana ihmisenä kantoi tuolin ja grillin veden ääreen ja alkoi komennella meitä muita sukeltamaan vikkelästi, että pääsisimme syömään.
Seurasi normaali ähinä ja puhina, kun seitsemän sukeltelijaa kantoi, kasaili ja puki välineistöään. Tässä vaiheessa luonto antoi taas muistutuksensa siitä, millaista on sukeltaa Suomen kesässä. Vesi oli n. 6-asteista, mutta ilma hipoi 24 astetta. Siispä kunnon alusasut kuivapukujen alle ja jos hidastelit rannalla, uhkasi lämpöhalvaus. Punaisia kasvoja riitti, kunnes pääsimme veteen huokaisemaan. Allekirjoittanut ainakin tunnustaa kärsineensä tässä vaiheessa kovasti, jotkut nuoremmat ja vetreämmät tosin sanoivat, että ei tuntunut missään. (Pitäkööt tunkkinsa!)
Ensimmäinen sukellus tehtiin kahtena ryhmänä, 4 ja 3 sukeltajaa. Kyseisellä rannalla on erittäin hyvin merkityt reitit kahteen eri retkeen. On pidempi reitti, joka käy 37m syvyydessä ja lyhyempi, joka käy 25m syvyydessä. Koko porukka valitsi tällä kertaa matalamman reitin. Siitä sitten lineä pitkin parijonossa, kun koululaiset ikään. Matalalla oli valoisaa ja kaikki näkyi hyvin, näkyvyys 5-7m. Pulloja aika paljon, mutta myös niistä tehtyjä taideasetelmia. Eli huomio tuleville sukeltajille: älkää poistako pulloja asetelmista! Siivota saa kyllä roskapulloja ym. skeidaa.
Tukkipinon jälkeen käännyttiin syvemmälle ja rakas pimeys saapui. Taas muisti, millaista on normaali sukellus. Onneksi ryhmässä oli monta valoa, niin näkyvyyttä riitti ympärillä, mutta kaikki kauempi oli sysimustaa.
Vanhaa veneen luurankoa ihmeteltiin ja jotkut näkivät suuren mateen. Mateen koko kasvoi matkan edetessä ja pinnalla tullessa, kun raportoimme suurelle johtajallemme, oli se tosiaan jo näkemisen arvoinen, kuten tilannevalokuvasta voi päätellä.
Ylös päästyämme alkoi kiireinen riisuutuminen, jottei lämpöhalvaus taas iskisi. Ja vissyä kului. Sitten leppoisa pinta-aika, kukin juoden ja syöden eväitään, sekä armollisen Riston tarjoamia herkkupaloja grillistä. Ja olipa muuten mukavaa. Ei talven sukellusten jäljiltä enää muistanut, miten mukavaa on lekotella t-paidassa ja kalsareissa ilman huolen häivää. Ja sitten taas pukemaan ja veteen.
Toinen sukellus päätettiin tehdä samaa lineä pitkin, mutta vastakkaiseen suuntaan. Ja kuten tavallista, olivat näkymät ja reitti aivan erilaiset käänteisestä suunnasta katsottuna. Tälläkin kertaa nähtiin ainakin yksi made, joskaan ei niin isoa kuin ensimmäisellä sukelluksella.
Yleisesti ottaen sukellukset menivät mukavasti. Parit seurasivat toisiaan ja tarkkailivat tilannetta. OK:ta kysyttiin ja näytettiin, nakkeja ammuttiin. Yksi eksymään lähtenyt lammas viittelöitiin nopeasti takaisin ruotuun. Kaikki myös tuntuivat nauttineen paikasta ja sukelluksesta. Täällä voisi käydä toistekin!
Koska kyseessä olivat kauden avajaiset, oli tiedossa myös muuta mukavaa!
Sukellusten, pakkaamisen ja paikkojen tarkistuksen jälkeen lähdimme ajelemaan lähemmäs lahtea, Lahden Pingviinien Salalammin rantasaunalle. Ja sepä vasta mukava paikka oli. Rauhaisan järven äärellä oli grillikatos ja sauna. Nälkäiset sukeltajat kuitenkin malttoivat odotella hetken, sillä sauna oli lämmin ja siellä oli jo kaksi Pingviinien edustajaa Pingvin 6 ja Pingvin 47 nautiskelemassa elämästä. Siispä koko remmi painui saunaan.
Saunakeskustelu oli hyvin mielenkiintoista, koska paikalla oli yksi varhaisimmista Pingviinien jäsenistä, joka oli ollut myös mukana perustamassa lahden pingviinejä vuonna 1966. Jäsen Pingvin 6, eli Jouko, Jokke tai Pappa nimeä kantaen, kertoi paljon mielenkiintoisia tarinoita sukelluksen alkutaipaleelta Suomessa ja myös Pingviinien edesottamuksista, mm. lentokoneiden hylkyjen etsinnästä ja Operaatio Lumihiutaleen syntymisestä. Antoisaa saunomista siis.
Lahden Pingviineistä vielä sen verran, että seuralla on hyvät www-sivut ja varsinkin koko ajan kasvava historia osuus on lukemisen arvoista. https://www.pingviinit.com/historia/
Saunomisten jälkeen alkoi nälkä olla hurja, joten oli onni, että Sami oli livistänyt saunasta jo hieman ennen muita ja sytyttänyt grilliin tulen. Siispä hiillos alkoi olla jo valmis, kun muut pääsivät latomaan ruokiaan ritilälle.
Syöminkien ja jutustelun jälkeen kaikki suuntasivat raukeina ja onnellisina kotiin. Oli muuten kiva reissu. Kiitokset kaikille osallistujille ja eritoten Ristolle, joka flunssan vuoksi ei päässyt veteen, mutta flunssasta huolimatta saapui paikalle ja opasti sukellusreiteille, sekä oli hankkinut meille pääsyn Pingviinien majalle. Aina ei siis tarvitse edes sukeltaa, mutta voi nauttia sukeltajien tarjoamasta hyvästä seurasta.
-Topi Aarnio
